31.3.1998

Osakeyhtiö, jonka tilikausi oli päättynyt 30.6.1994, oli jakanut vuonna 1995 osinkoa tuolta tilikaudelta. Yhtiön osakkeen verotusarvo verovuodelle 1995 oli vahvistettu yhtiön vuoden 1994 tilinpäätöksen perusteella. Osakekannan yhteenlaskettua matemaattista arvoa laskettessa oli vähennyksenä otettu huomioon yhtiön tilikaudelta jakama osinko. Näin saatu matemaattinen arvo oli muun ohessa ollut perusteena vuodelta 1995 toimitetuissa yhtiön osakkaiden verotuksissa vahvistettaessa mainitun osingon ansiotulo- ja pääomatulo-osuutta. Yhtiö katsoi, että valtiovarainministeriön liikeosakkeiden verotusarvon perusteista antaman päätöksen 2 §:n 2 momentin määräys, johon osingon vähentäminen yhtiön nettovarallisuudesta perustui, oli lainvastainen. Osakkeen verotusarvon vahvistaminen perustui varallisuusverolain 27 §:n säännökseen. Pykälän 1 momentin mukaan verotusarvo vahvistettiin yhtiön verovuotta edeltävän vuoden tilinpäätöksen mukaisen tarkistetun nettovarallisuuden perusteella ja pykälän 2 momentin mukaan osakkeen matemaattinen arvo laskettiin jakamalla nettovarallisuuden määrä osakkeiden lukumäärällä. Pykälän 4 momentissa valtiovarainministeriö oli valtuutettu antamaan tarkemmat määräykset muun muassa nettovarallisuuden ja matemaattisen arvon laskemisesta.

KHO totesi, että varallisuusverolain 12 §:n 1 momentin säännöksen, joka ei koskenut osakkeiden verotusarvon vahvistamista, sanamuoto ei ollut esteenä sille, että varallisuusverolain 27 §:n 1 momentin mukaisessa tarkistetun nettovarallisuuden vahvistamismenettelyssä voitiin velkojen lisäksi vähentää myös jaettavaksi päätetty osinko. Vähennyksen tekeminen oli varallisuusverotuksessa verovelvolliselle edullista ja varallisuusverotuksen lähtökohtien mukaista. Tuloverolain 42 §:ssä osinkotulon pääomatulo-osuus oli sidottu varallisuusverotuksessa vahvistettuun matemaattiseen arvoon niin, että varallisuusverotuksessa edullinen lopputulos tuli vaikuttamaan tuloverotuksessa päinvastaisesti. Viimeksi mainitusta säännöksestä ei kuitenkaan ilmennyt, että verotusarvojen vahvistamisen olisi tullut tapahtua ensisijaisesti tuloverolain 42 §:n kannalta osakkaalle edullista tuloverotuksellista lopputulosta silmällä pitäen. Näistä syistä KHO katsoi, ettei valtiovarainministeriön päätös ollut lainvastainen, vaikka se saattoikin johtaa tuloverotuksessa epäjohdonmukaiseen lopputulokseen. Valtiovarainministeriön päätös liikeosakkeiden verotusarvon perusteista (1539/1994) 2 § 2 momentti

VarallisuusveroL 12 §VarallisuusveroL 27 §TuloveroL 42 §HM 92 §